Kissoista sanotaan, että ne ovat uteliaita, itsenäisiä, enemmän paikkaan kuin ihmisiin sitoutuvia eläimiä. Näin mutu-tuntumallakin voin sanoa, että pitää suurelta osin paikkansa. Kun koira tulee uuteen paikkaan, se tervehtii ensin ihmiset ja tutkii sitten nurkkia. Kissa taas, ainakin useimmiten, tutkii uuden paikan jokaisen neliösentin, hiipii matalana ja tutkii nurkat ja sängynaluset. Sitten on ihmisten vuoro.
Kissa kiintyy kyllä ihmisiin, se osoittaa vain sen usein eri tavoin kuin koira. Kuitenkin edellisten kissakokemusteni perusteella ajattelin aina, että eivät kissat ainakaan tule minua vastaan töistä tullessa kuten Rosso-koirani, jonka vastaanotto oli viimeiseen asti melko riehakas ja aina sydämellinen. Mutta niin vain myös Väinö ja Vinski tulevat aina minua eteiseen vastaan työpäivän jälkeen tai jos muuten olen ollut useamman tunnin pois kotoa. Varsinkin Vinski on minua odottamassa, Väinö saattaa olla nukkumassa, mutta nostaa kyllä heti päätään, kun tulen.
"Höh, nytkö jo tulit, herätit!😼"
Pennusta asti ihmisten seurassa kasvanut kissa leimautuu varmasti voimakkaasti ihmiseen. Väinö ja Vinski elivät kesän metsässä emän kanssa ennen kuin kohtasivat ensimmäisen ihmisen. Ei ihme, että heihin on jäänyt tietynlainen arkuus ihmisiä kohtaan, varsinkin Vinskille.
Pojat ovat kovin erilaisia luonteeltaan. Kun vieraita tulee, Vinski on peloissaan ja on viivana sohvan alla. Kestää tovi ennen kuin se uskaltautuu näkyville. Pikkuhiljaa luottamus ihmisiin on kuitenkin selvästi kasvanut. Väinö ei välttämättä enää edes piiloudu, kun joku vieras tulee sisälle ja Vinskikin pysyy piilossa aina vain vähemmän.
Vinski on tarkkailija, tarkkailee luonnon tapahtumia ikkunoista ja viihtyy yksin pitkiäkin aikoja ulkotarhassa.
Välillä pojat seuraavat myös yhdessä ikkunasta pihan elämää. Tässä Vinski kertoo näköjään Väinölle jotain salaisuutta.
Vinski innostuu leikkimään välillä yksin pienillä leluilla ja leikkii tosi mielellään, kun palvelusväki vaan jaksaa sitä leikittää. Mittanauha on tällä hetkellä kova juttu! Jahtaus-, paini- ja piiloleikeissä molemmat ovat aloitteentekijöitä ja niistä kehkeytyykin aina melko villiä menoa. Koska Vinski on roteva rakenteeltaan, niin se on vähän macho-miehen oloinen näissä leikkitilanteissa.
Sylikissoja pojat eivät ole, ainakaan vielä. Silityksestä ne tykkäävät ja puskevat paljon minua, joten minut on kyllä merkattu ja hyväksytty. 😻😻 Otan ne vuorotellen muutaman kerran päivässä syliin ja pikkuhiljaa ne ovat alkaneet kehrätä sylissä, mutta ovat vain hetken ja lähtevät pois. Väinö viipyy sylissä pitempään kuin Vinski, mutta Vinski saattaa tulla sohvalle viereen ja kehrää kovin, kun katson telkkaria tai teen tietokoneella jotain. Blogin kirjoittamisesta on tullut Vinskin ja minun juttu, Väinö yleensä vetää sillä välin sikeitä...😴
Väinö on varsinainen innovaattori ja akrobaatti. Se kiipeää kaikkialle, minne pääsee. Kerran se ajatteli hypätä verholaudalle ja hyppäsi sinne piirongin päältä. Se jäi roikkumaan lautaan ja kun ei päässyt sen päälle, niin hyppäsi kierteellä takaisin piirongin päälle. En olisi uskonut tuota temppua, jos en olisi itse nähnyt. 👀 Olisi mielenkiintoista tietää, mitä kaikkea se ajattelee pienessä päässään.
Melko pian poikien tulon jälkeen ostin niille kiipeilytelineen ja kas, satuin sijoittamaan sen nurkkaan, jossa tapetin boordinauhan reuna oli aavistuksen irti. Väinö huomasi sen heti ja kaksi kertaa se sai siitä revittyä palasen, jonka liimasin paikalleen. Vinski seurailee useimmiten Väinön tempauksia eikä lähde niihin mukaan, mutta tätä boordin tuunausta Vinski hyppäsi Väinön kanssa miettimään. Yhdessä ne sitten tutkailivat, miten uudistaisivat seinää...Muutaman kerran huomautin asiasta, kun olin liimannut revityt palaset paikalleen ja kiltisti pojat jättivät seinän korjaamisen sikseen...😂
Väinö on tutkinut myös kylpyhuoneen kattorakenteet ja taiteillut saunan oven päällä....
Väinö päätti myös siivota peilikaapin....🙈
Väinö tykkää valtavasti leikkiä pienillä leluilla ja uusin harrastus on työntää niitä pianon alle tai oven ali makuuhuoneeseen. Sieltä se yrittää niitä itse onkia ja lopulta minun on ne etsittävä.😂
Väinö nukkuu enemmän ja syvempää unta kuin Vinski ja herääminen kestää kauemmin. Silmät ovat sikkaralla pitkään heräämisen jälkeen.
Uteliaita kissat todellakin ovat. Kun lattialle ilmestyy uusi laatikko tai peitto unohtuu väärään paikkaan, ne pitää heti tutkia.
Mitähän Zooplussan laatikossa on? Ruokaa...ruokaa...😋
Aputassut kiitävät paikalle kissan nopeudella moniin kotihommiin. Kalaa laittaessani apulaiset saapuvat varmasti paikalle. Pitää olla tarkkana, ettei Väinö päädy joku päivä pesukoneeseen...
Hienohelma laitettiin isompaan ruukkuun yhdessä. Pojat saivat maistella sitä ja kuukauden kuluttua siitä ei ollut kuin juuret jäljellä eli maistui vissiin hyvälle...😖
Puhtaat, tuulessa kuivuneet lakanat ovat ihanan tuoksuinen alusta levätä, samoin pehmeä pusero...
Touhua ja hauskoja hetkiä siis nuorten kissojen kanssa riittää ja varsinkin, kun niitä on kaksi. Koska aikaisemmin minulla oli aina vain yksi kissa kerrallaan ja ne ulkoilivat vapaasti, niin olivat sisällä aika rauhallisia. Varmaankin vanhemmiten Väinö ja Vinski rauhoittuvat, mutta nyt nautin näiden kavereiden tempuista, vaikka huusholli ei ihan siistinä pysykään. Siitäpä enemmän seuraavassa postauksessa. 😻😻
