Väinö rohkeampana aloitti heti tutustumisen uuteen paikkaan, mutta Vinski pysytteli vielä seuraavankin päivän enimmäkseen sängyn takana, kävi onneksi kuitenkin syömässä. Lattiat ja ovet narisevat eri tavalla kuin entisessä kodissa, joten kaikkea piti aluksi säikkyä.
Sanotaan, että kissa kiintyy enemmän paikkaan kuin ihmisiin, joten muutto on ainakin useimmille kissoille aina stressaavaa. Toki Väinön ja Vinskin muuttoa helpotti se, että täällä heitä odotti oma, tuttu palvelija. 🤗
Parin päivän jälkeen Vinskikin alkoi rentoutua ja nyt molemmat ovat jo kotiutuneet. Juostaan rallia, leikitään, kiivetään uunin päälle, nukutaan keinutuolissa, oleillaan ulkotarhassa... Väinö yrittää avata suljettuja komeroiden ovia ja on jo onnistunutkin siinä. Ruoka maistuu hyvin, kun on niin paljon uutta tutkittavaa ja myös enemmän tilaa juosta.
Aluksi ulkotarhaan meno jännitti varsinkin Vinskiä ihan hirveästi. Wille-kukkokin kiekui juuri silloin, kun pojat lähtivät tutustumaan eka kerran tarhaan.
Mutta äkkiä pelko muuttui mielenkiinnoksi ja eilen illalla en saanut Vinskiä sisään ulkotarhasta ollenkaan, joten ikkuna piti jättää auki. Yöt alkavat kuitenkin olla viileitä, joten ikkuna on pidettävä kiinni eikä pojat voi myöhään illalla mennä enää ulos, vaikka uskon, että siellä olisi kiva olla yöperhosia jahtaamassa.
Olen jännittänyt, aloittaako Väinö merkkaamiseen jossain vaiheessa... Sitä ikävää tapaa sillä on ollut, mutta toivottavasti siltä säästyttäisiin. Laitoin Feliway haihduttimen jo ennen poikien tuloa pistorasiaan, toivottavasti se vähentää muuttostressiä. 🤞🤞
Toistaiseksi kotiutuminen uuteen kotiin näyttää sujuvan kaikin puolin hyvin. 😻😻
