Annetaanpa Vinskin kertoa, mitä kaikkea tapahtui.
Alkuvuonna ei ollut paukkupakkasia kuten edellisenä vuonna, mutta tupaa lämmitettiin ahkerasti ja uunin päältä ja patterin vierestä haettiin kuitenkin lämpöä.
Tammikuussa palvelija alkoi puhua jostain remontista. Väinö, rakennusalan asiantuntija, tutki vähän talon rakenteita. 😺
Mie en viitsinyt osallistua siihen.
Sen sijaan oli paljon muutakin hommaa.
..ja hippaa.
Maisteltiin maissia, mutta ei se ollut hirveän hyvää. 😼😼
...ja nautittiin "siskon" jälleennäkemisestä.
Minua pelotti hirveästi! 🙀
Ei meillä melun lisäksi mitään hätää ollut, tilaa oli hyvin, tutut tavarat ympärillä ja palvelu pelasi.
Tarkastettiin joka nurkka...
...ja ihmeteltiin,että tätäkö se remontti nyt sitten tarkoittaa. Hirveä sotku!
Mutta touhu vaan jatkui. Ymmärrettiin varsin pian, että joudutaan olemaan joka päivä alakerrassa. Niinpä keksittiin yhtenä aamuna vähän jäynää palvelijalle. Vikkeliä kun ollaan, niin karattiin raolleen jääneestä ovesta takaisin ylös ja piilouduttiin. 😹😹 No, ei se auttanut. Kiinni jäätiin ja kun kilttejä olemme, niin menimme suosiolla alas.
Autettiin palvelijaa eri projekteissa.
Leikittiin piilosta...
Oltiin lähekkäin...
Huhtikuun alussa eräänä aamuna tapahtui kummia. Palvelija tarjoili ruuat alakertaan! No, ei siinä mitään, kun nälkä oli, niin maistuihan ruoka sielläkin ja lämminkin siellä oli.
Mutta Väinö, ovien aukomisen mestari, ei saanutkaan ovea auki, meidät oli lukittu alakertaan! Ja yläkerrasta kuului meteliä ja pauketta. 😾😾
Iltapäivällä päästiin sitten yläkertaan katsomaan, mitä oli tapahtunut.
Tupa näytti ihan kummalliselta!
Sää alkoi lämmetä, tuli kevät ja ulkotarhassa
Yksi ilta ehdittiin leikkiä radalla.
...ja nautittiin ulkotarhassa lämpimistä keleistä.
Palvelija laittoi taas kivan aurinkopurjeen trampoliiniksi.
Tuttu kanalan väki kävi moikkaamassa.
Syyskesällä elämä rauhoittui entiselleen.
Palvelijan sängyssä on lämmin nukkua.
Uusien pattereiden päällä on kiva lepäillä, lämmitellä...
Olimme koko vuoden olleet tosi kilttejä ja tietenkin saimme lahjoja: kivan tunnelin ja kaksi uutta peliä. 😹😹
oli kiva käydä, kun päästiin iltapäivällä pois alakerrasta.
Sitten yhtenä päivänä olikin kiva yllätys
odottamassa, tupaan oli tehty parkour-rata!
Aika tyhmästi olivat jo seuraavana päivänä laittaneet kaikki kaapit seinien vierelle. 😼😼
Vihdoin toukokuun puolivälissä päästiin alakerrasta normaaliin elämään. Autettiin ahkerasti palvelijaa laittamaan tavarat paikoilleen...
Moi vaan Doris ja Wille!
Sitten taas tapahtui. Eräänä päivänä pellolle ilmestyi tällaisia otuksia, hirveän isoja! Lampaisiin ehdittiin viime kesänä tottua, nämä päästivät taas erilaista ääntä. Pääasiassa niillä oli nenä kiinni ruohossa, joten huomattiin pian, että aika harmittomia ovat.
Ikkunan eteen olimme saaneet uuden lepopaikan ja se on kyllä aika ihana!
Väinö harrastaa edelleen kokkausta, varsinkin kalapäivänä ja tietysti minäkin odotan maistiaisia.
...ja katsella maailman menoa.
Syksy kului leppoisasti ja taas joulu joutui! Tarhassa ei ollut valkoista joulua, mutta sisällä oli jo aiemmista jouluista tuttu joulukuusi! 🌲
Sellainen oli meidän vuosi 2025.
Onnellista uutta vuotta 2026!
T: Vinski ja Väinö palvelijoineen 😽😽😍
