Ulkotarha pojille

Eläinsuojeluyhdistyksen  luovutusehtona on, että heiltä otettujen kissojen ei anneta kulkea vapaasti ulkona. Vuosien kuluessa minunkin mielipiteeni asiasta on muuttunut ja vaikka olisin ottanut kissan muualta kuin Esy:stä, niin en olisi antanut kulkea sen vapaasti ulkona, en ainakaan nykyisessä kaupunkiympäristössä.

Halusin kuitenkin ehdottomasti rakentaa kissoille ulkotarhan niin, että pääsevät edes sillä tavoin ulkoilemaan. Suunnittelu alkoi heti, kun kissat tulivat kotiini. Koska asun rivitaloyhtiössä paritalossa, niin ensin piti kysyä lupa taloyhtiöltä ja myös seinänaapurilta. Talo rajoittuu metsään eikä tarha näy naapurin ikkunaan, joten ei ollut oikein mitään estettä sen rakentamiseen ja luvat tulivat.  Jos tarha olisi yli 6 neliötä, niin pitäisi olla rakennuslupa, mutta päätin, ettei siitä tehdä niin isoa, että joutuisin anomaan lupaa, joka ei ihan halpa ole. Minulla on terassi takapihalla, joten päätin, että siihen ulkoilualue rakennetaan ja kulku on keittiön ikkunasta. 

Tutkin netistä valmiita tarhamalleja, mutta kerran satuin mainitsemaan suunnitelmista eläkkeellä olevalle naapurin Karille, ja kas, hän sanoikin, että hän voi sen rakentaa. No, mikäs siinä. Kari on taitava rakentaja, mutta tällaista hän ei ennen ollut tehnyt. Kaija-vaimo sanoi, että Kari innostui asiasta niin, että viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla oli suunnittelemassa ulkotarhaa. Niinhän se on, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Mittailtiin ja mietittiin, etsittiin apua netistä ja kun olin päättänyt paikan ja koon, niin Kari laski, paljonko tarvitaan lautaa, rimaa, maalia, verkkoa, nauloja, ruuveja, kulmarautoja..... 

Kallein ostos olivat laudat ja rimat. Verkon ostin Kerdistä, sen silmäkoko on 2 cm, näin siitä ei pääse sisään hyönteisiä isommat eläimet. Tai niin ainakin luulin, mutta mistä päästäinen pääsi tarhaan? Olihan se pieni, joten ehkä mahtui lautalattian raosta ja jopa verkosta kuitenkin... Ajattelin ensin, että tarhaan rakennettaisiin myös katto valokatteesta, mutta lopulta emme laittaneet sitä kuitenkaan. Talon räystäs on melko leveä, joten kuivaa tilaa jää seinän viereen. Siinä pojat istustelevat sadesäällä mielellään. Nähtäväksi jää, miten katto kestää, kun lunta alkaa tulla....

Minun homma oli lautojen ja rimojen maalaaminen tummanruskeiksi, oikeastaan muuta en osannutkaan tehdä. 😏 Tarhaan rakennettiin  hyllyjä ja vähän isompi loikoilupaikka aurinkoiseen nurkkaan. Kiipeilypuuksi löysin omasta pihasta kelon. 

Lisäksi tarhaan mahtuu penkki ja pieni pöytä ja lattialle tietenkin iloinen räsymatto. Kaksi ihmistä mahtuu hyvin kahvittelemaan poikien kanssa. Penkin alla oli kesällä pieni kori nukkumista varten ja myös kuljetuskoppa, johon voi piiloutua. Verkon ulkopuolelle laitoin kukkia ruukkuihin ja vieressä olevan aidan seinustalla kasvavan humalan oksat alkoivat kiemurrella kivasti tarhan seinustalla.

Rakentamiseen kului aikaa n. kuukausi, koska välillä oli sateisia päiviä. 

Tarvikkeiden hinnaksi tuli n.250€.

Ulkotarha oli kuumana kesänä ihan loistava juttu! Ikkuna oli auki monta viikkoa yhteen menoon ja kissat kulkivat sisään ja ulos, viihtyivät ulkona tosi hyvin. Säiden kylmettyä olen tietenkin joutunut olemaan portsarina aukaisemassa ikkunaa ja pojat ovat aina sisällä, kun itse olen poissa. 

    

Kissojen menu

 

Ruokaa, kiitos! Hidasta on palvelu, mutta me odotamme kiltisti aamu- ja iltaruokaa omilla paikoillamme. 😻😻

Aikaisemmin kirjoitinkin, etten ollut kiinnittänyt kovin suurta huomiota edellisten kissojeni ruokavalioon. Lapsuudessani ei ollut eläinkauppoja, kissat hoitivat surimmaksi osaksi itse ruokansa pyydystämisen. Viivi-kissalle ostettiin ruuat kaupasta, mutta koska lapseni olivat pieniä ja heidän ruuat olivat siihen aikaan tärkeintä, niin enpä juuri lukenut kissan ruokapakkausten kyljestä, mitä ne sisälsivät. Lopultahan Viivi sairastuikin diabetekseen.

Rosso-koirani kärsi kroonisesta suolistotulehduksesta, joten sille syötettiin vain lääkärin määräämää dieettiruokaa. Ja myös hevosten kanssa olen tottunut tarkkaan ruokavalioon. Siksi oli nyt itsestäänselvää, että kiinnitin enemmän huomiota myös kissojen ruokavalioon.  Väinö ja Vinski olivat jo lähes vuoden ikäisiä, kun tulivat minun luo, joten ainakin aluksi piti tarjota samanmerkkistä ruokaa, jota väliaikaisissa kodeissa oli tarjottu. Niinpä jo etukäteen menin ostamaan Bozitaa Mustista ja Mirristä. Ostan itselleni kotimaista ruokaa niin paljon kuin mahdollista, joten mielelläni ostaisin myös kissoille, mutta kotimaista märkäruokaa on vähän tarjolla. Nyt näyttää tulleen Dagsmarkin ruokia markkinoille, joten sitä pitää kokeilla seuraavaksi. Koska kotimaisia ruokia ei paljon ole, olen päätynyt seuraavaksi lähimpään eli ruotsalaisiin merkkeihin. 👍 Bozitan lisäksi Mjau on hyvä valinta. No, miksi? Siksi, että ne sisältävät eniten lihaa tai kalaa. Kissat ovat lihansyöjiä, eivät ne tarvitse kasviksia eivätkä viljaa.

Svensk kvalitet😀

Ehkä parasta olisi, jos kissat pyydystäisivät itse osan ruuastaan tai sisäkissoille hyvä vaihtoehto voisi olla raakaruoka. En ole kuitenkaan siihen ainakaan vielä päätynyt. Kissojen tulo kotiini tapahtui niin vauhdikkaasti, että paras valinta ovat olleet tutut tuotteet. Luulen, että pikkuhiljaa voin kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. 

Suomalaista kuivaruokaa olen löytänyt ja Oscar jopa tehdään Kuopiossa, mikä ilahduttaa savolaista. Se on täyttä ruokaa, 90% lihaa. 

Kotimaisia kuivaruokia ovat myös Dagsmarkin Ilves ja Tiikeri. Ilves ei sisällä viljaa eikä sokeria ollenkaan. Nimet ovat kivoja! 😀Mutta, mutta...jostain syystä Väinölle ei oikein maistu nämä kuivaruuat ja kuitenkin juuri Väinö on ollut innokas nappuloiden syöjä....

Väinö ja Vinski syövät märkäruokaa aamulla ja illalla ja kuivaruokanappulat laitan palloon ja leluihin pari kertaa päivässä. Kissojen tapana on syödä vähän kerrallaan useita kertoja päivässä. Jotkut pitävät kuivaruokaa koko ajan tarjolla, mutta olen päätynyt tähän ratkaisuun siksi, että ruuan noukkiminen leluista on yksi lisäaktiviteetti sisäkissoille. Kiva leikki on myös heittää nappuloita lattialle tarpeeksi kauas, niin että pojat saavat "saalistaa" niitä. Samalla tulee liikuntaa huomaamatta. 

Ulkokissat syövät välillä ruohoa, varsinkin jos vatsa on vähän sekaisin ja on huono olo. Ne myös puhdistavat ruohon avulla elimistöään karvapalloista. Sisäkissoille on hyvä olla astiassa ruohoa. Ostin eläinkaupasta kissanruohoa "Katzengrass"... Myöhemmin huomasin, että on myös kotimaista ruohoa tarjolla, joten sitä sitten seuraavaksi.

 Joskus pojat käyvät ruohoa maistelemassa ja pari kertaa Vinski on oksentanut eikä ruoka ole maistunut. Ostin rucola-salaattia kerran itselleni ja kun se jäi pöydälle, niin olikin hävinnyt parempiin suihin. Sen jälkeen olen ostanut sitä silloin tällöin myös pojille. Myös hienohelma eli asparagus maistuu niin, että piti jo viedä pois näkyvistä, kun meinasivat syödä kokonaan. 😄 

Monet huonekasvit ovat myrkyllisiä kissoille, joten kannattaa huolella tutustua listaan ja katsoa, mitä kasveja kotona on ennen kuin kissan hankkii. Tässä esim. Mustin ja Mirrin listaus: 

https://www.mustijamirri.fi/vinkit-ja-artikkelit/kissalle-myrkylliset-kasvit-ja-aineet

Kuten me ihmisetkin, niin kissatkin syövät eri tavoin. Vinski syö nopeasti märkäruuan, Väinö puolta hitaammin. Sitten täytyy vahtia, ettei Vinski mene ajamaan Väinöä pois ruokakupilta.... Lisäksi olen huomannut, että jos jompikumpi syö tavallista huonommin, niin on hyvä laittaa kupit eri huoneisiin ja antaa syödä aivan rauhassa, kuitenkin valvonnan alla, ettei toinen tule häiritsemään. 

Muutaman kerran ruoka ei ole oikein maistunut toiselle tai toiselle, mutta olen saanut ne syömään niin, että otan lihapalan käteen ja annan nuolla palaa niin, että siitä tulee makua suuhun ja heittänyt palan lattialle. Sotkuahan siitä on tullut, mutta sitten ruoka on taas alkanut maistua.

Kissat juovat kovin vähän. Pidän vesikupin erillään ruokakupeista ja joskus pojat käyvät siitä juomassa, mutta harvoin. Siksi laitan hieman vettä märkäruokaan. Olen harkinnut jonkinlaisen vesiautomaatin hankkimista, mutta vielä en ole sellaista ostanut, koska ensin haluaisin kuulla kokemuksia. 

Leikkiä, leikkiä, osa 1

 Aiemmin kirjoitin, että valmistauduin kissojen tuloon mm. ostamalla kasan leluja. No, monet lelut ovatkin kivoja ja kun niitä on useampia, niin välillä osa on piilossa. Vähän ajan kuluttua piilossa olevat lelut taas kiinnostavat. Yhden lelun, jossa oli höyheniä, jouduin palauttamaan, koska höyhenet irtosivat parin minuutin leikin jälkeen. 😏Pienet kissanminttua sisältävät hiiret, kilpikonnat, kalat ym. ovat mukavia eivätkä maksa paljon. Niillä pojat tykkäävät leikkiä yksin, heittelevät ja saalistavat niitä ja murisevat toisilleen, että tähän et koske, tämä on minun.😹😹

  

Kuitenkin yksinkertaiset lelut kuten narut tai vaikka mittanauha ovat usein kaikkein mielenkiintoisimpia. 😄

Ja sitten eräänä lauantai-iltana minua odotti kotona yllätys. Pojat olivat pitempään yksin ulkotarhasssa ja kun tulin kotiin, molemmat kuikuilivat pianon alle. 👀 Ajattelin, että sinne on mennyt joku pieni lelu tai makupala, mutta kas...sieltä löytyikin kuollut päästäinen 😆...ja siinä riittikin leikkimistä. Hölmö päästäinen oli tullut ulkotarhaan ja se oli sitten sen päästäisen menoa...😌En tiedä, kumpi pojista oli päästäisen saanut, mutta pianon alta sen nappasi Väinö ja murisi tosi paljon Vinskille. Minulla meni pari tuntia ennen kuin sain narrattua tämän leikkikalun pois Väinöltä ja ulos huushollista. 🙈

 Kissan luonteen mukaisesti vaaniminen, hyökkääminen, jahtaaminen sekä painiminen veljen kanssa ja piiloleikit tuntuvat olevan pojista kaikkein hauskinta. 😂💞

Pojat tulevat taloon

Pääsiäissunnuntaina n. klo 16 kissaveljekset sitten saapuivat kotiini väliaikaisesta sijaiskodista. Veimme kuljetuskopat kylpyhuoneeseen ja kun luukut avattiin, Väinö livahti saunaan, Vinski jäi koppaan. Vasta myöhään illalla Väinö hiippaili varovasti tutkimaan olohuonetta ja keittiötä ja tuli lopulta maistelemaan ruokaa. Vinskiä ei näkynyt. Aamulla Vinski kyyhötti sohvan alla, ruokakaan ei ollut maistunut. Vielä meni iltapäivään ennen kuin Vinski uskaltautui näkösälle ja maistelemaan ruokaa…

Väinö on luonteeltaan uteliaampi ja rohkeampi kuin Vinski. Edellisessä paikassa lapset olivat olleet liian innokkaita hätyyttelemään kissoja, joten siitäkin syystä niistä oli tullut todella varovaisia. Annoin niiden olla rauhassa ja pikkuhiljaa rohkeus kasvoi. Ne tutustuivat myös nopeasti aikuisiin tyttäriini, jotka hoitavat niitä minun matkojen aikana.

 

Olin keväällä paljon etätöissä kotona, joten se yhdessäolo auttoi tutustumiseen. 

Pian alkoivat poikien leikit, aamu- ja iltarallit. Siinä mennään eikä meinata, kamera ei pysy perässä. Ne vaanivat toisiaan ja hyökkäävät toistensa kimppuun ja sitten juoksevat ja hyppivät sohvien ja pöytien yli.

Piiloleikit ovat myös mukavia. Päiväpeiton ja maton alle on kiva piiloutua ja odottaa, että veli löytää, samoin komero on kiva piilopaikka. 😁😂

Tunnelit ovat kivoja, niin Mustista ja Mirristä ostettu muovinen tunneli kuin paketin kääreenä ollut pahvitunnelikin. 

Välillä pojat sitten lepäävät ja hoitavat toisiaan.💕