Pääsiäissunnuntaina n. klo 16 kissaveljekset sitten saapuivat kotiini väliaikaisesta sijaiskodista. Veimme kuljetuskopat kylpyhuoneeseen ja kun luukut avattiin, Väinö livahti saunaan, Vinski jäi koppaan. Vasta myöhään illalla Väinö hiippaili varovasti tutkimaan olohuonetta ja keittiötä ja tuli lopulta maistelemaan ruokaa. Vinskiä ei näkynyt. Aamulla Vinski kyyhötti sohvan alla, ruokakaan ei ollut maistunut. Vielä meni iltapäivään ennen kuin Vinski uskaltautui näkösälle ja maistelemaan ruokaa…
Väinö on luonteeltaan uteliaampi ja rohkeampi kuin Vinski. Edellisessä
paikassa lapset olivat olleet liian innokkaita hätyyttelemään kissoja, joten
siitäkin syystä niistä oli tullut todella varovaisia. Annoin niiden olla
rauhassa ja pikkuhiljaa rohkeus kasvoi. Ne tutustuivat myös nopeasti aikuisiin
tyttäriini, jotka hoitavat niitä minun matkojen aikana.
Olin keväällä paljon etätöissä kotona, joten se yhdessäolo auttoi tutustumiseen.
Pian alkoivat poikien leikit, aamu- ja iltarallit. Siinä mennään eikä meinata, kamera ei pysy perässä. Ne vaanivat toisiaan ja hyökkäävät toistensa kimppuun ja sitten juoksevat ja hyppivät sohvien ja pöytien yli.
Piiloleikit ovat myös mukavia. Päiväpeiton ja maton alle on kiva piiloutua ja odottaa, että veli löytää, samoin komero on kiva piilopaikka. 😁😂








Ei kommentteja:
Lähetä kommentti