Kissojen menu

 

Ruokaa, kiitos! Hidasta on palvelu, mutta me odotamme kiltisti aamu- ja iltaruokaa omilla paikoillamme. 😻😻

Aikaisemmin kirjoitinkin, etten ollut kiinnittänyt kovin suurta huomiota edellisten kissojeni ruokavalioon. Lapsuudessani ei ollut eläinkauppoja, kissat hoitivat surimmaksi osaksi itse ruokansa pyydystämisen. Viivi-kissalle ostettiin ruuat kaupasta, mutta koska lapseni olivat pieniä ja heidän ruuat olivat siihen aikaan tärkeintä, niin enpä juuri lukenut kissan ruokapakkausten kyljestä, mitä ne sisälsivät. Lopultahan Viivi sairastuikin diabetekseen.

Rosso-koirani kärsi kroonisesta suolistotulehduksesta, joten sille syötettiin vain lääkärin määräämää dieettiruokaa. Ja myös hevosten kanssa olen tottunut tarkkaan ruokavalioon. Siksi oli nyt itsestäänselvää, että kiinnitin enemmän huomiota myös kissojen ruokavalioon.  Väinö ja Vinski olivat jo lähes vuoden ikäisiä, kun tulivat minun luo, joten ainakin aluksi piti tarjota samanmerkkistä ruokaa, jota väliaikaisissa kodeissa oli tarjottu. Niinpä jo etukäteen menin ostamaan Bozitaa Mustista ja Mirristä. Ostan itselleni kotimaista ruokaa niin paljon kuin mahdollista, joten mielelläni ostaisin myös kissoille, mutta kotimaista märkäruokaa on vähän tarjolla. Nyt näyttää tulleen Dagsmarkin ruokia markkinoille, joten sitä pitää kokeilla seuraavaksi. Koska kotimaisia ruokia ei paljon ole, olen päätynyt seuraavaksi lähimpään eli ruotsalaisiin merkkeihin. 👍 Bozitan lisäksi Mjau on hyvä valinta. No, miksi? Siksi, että ne sisältävät eniten lihaa tai kalaa. Kissat ovat lihansyöjiä, eivät ne tarvitse kasviksia eivätkä viljaa.

Svensk kvalitet😀

Ehkä parasta olisi, jos kissat pyydystäisivät itse osan ruuastaan tai sisäkissoille hyvä vaihtoehto voisi olla raakaruoka. En ole kuitenkaan siihen ainakaan vielä päätynyt. Kissojen tulo kotiini tapahtui niin vauhdikkaasti, että paras valinta ovat olleet tutut tuotteet. Luulen, että pikkuhiljaa voin kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. 

Suomalaista kuivaruokaa olen löytänyt ja Oscar jopa tehdään Kuopiossa, mikä ilahduttaa savolaista. Se on täyttä ruokaa, 90% lihaa. 

Kotimaisia kuivaruokia ovat myös Dagsmarkin Ilves ja Tiikeri. Ilves ei sisällä viljaa eikä sokeria ollenkaan. Nimet ovat kivoja! 😀Mutta, mutta...jostain syystä Väinölle ei oikein maistu nämä kuivaruuat ja kuitenkin juuri Väinö on ollut innokas nappuloiden syöjä....

Väinö ja Vinski syövät märkäruokaa aamulla ja illalla ja kuivaruokanappulat laitan palloon ja leluihin pari kertaa päivässä. Kissojen tapana on syödä vähän kerrallaan useita kertoja päivässä. Jotkut pitävät kuivaruokaa koko ajan tarjolla, mutta olen päätynyt tähän ratkaisuun siksi, että ruuan noukkiminen leluista on yksi lisäaktiviteetti sisäkissoille. Kiva leikki on myös heittää nappuloita lattialle tarpeeksi kauas, niin että pojat saavat "saalistaa" niitä. Samalla tulee liikuntaa huomaamatta. 

Ulkokissat syövät välillä ruohoa, varsinkin jos vatsa on vähän sekaisin ja on huono olo. Ne myös puhdistavat ruohon avulla elimistöään karvapalloista. Sisäkissoille on hyvä olla astiassa ruohoa. Ostin eläinkaupasta kissanruohoa "Katzengrass"... Myöhemmin huomasin, että on myös kotimaista ruohoa tarjolla, joten sitä sitten seuraavaksi.

 Joskus pojat käyvät ruohoa maistelemassa ja pari kertaa Vinski on oksentanut eikä ruoka ole maistunut. Ostin rucola-salaattia kerran itselleni ja kun se jäi pöydälle, niin olikin hävinnyt parempiin suihin. Sen jälkeen olen ostanut sitä silloin tällöin myös pojille. Myös hienohelma eli asparagus maistuu niin, että piti jo viedä pois näkyvistä, kun meinasivat syödä kokonaan. 😄 

Monet huonekasvit ovat myrkyllisiä kissoille, joten kannattaa huolella tutustua listaan ja katsoa, mitä kasveja kotona on ennen kuin kissan hankkii. Tässä esim. Mustin ja Mirrin listaus: 

https://www.mustijamirri.fi/vinkit-ja-artikkelit/kissalle-myrkylliset-kasvit-ja-aineet

Kuten me ihmisetkin, niin kissatkin syövät eri tavoin. Vinski syö nopeasti märkäruuan, Väinö puolta hitaammin. Sitten täytyy vahtia, ettei Vinski mene ajamaan Väinöä pois ruokakupilta.... Lisäksi olen huomannut, että jos jompikumpi syö tavallista huonommin, niin on hyvä laittaa kupit eri huoneisiin ja antaa syödä aivan rauhassa, kuitenkin valvonnan alla, ettei toinen tule häiritsemään. 

Muutaman kerran ruoka ei ole oikein maistunut toiselle tai toiselle, mutta olen saanut ne syömään niin, että otan lihapalan käteen ja annan nuolla palaa niin, että siitä tulee makua suuhun ja heittänyt palan lattialle. Sotkuahan siitä on tullut, mutta sitten ruoka on taas alkanut maistua.

Kissat juovat kovin vähän. Pidän vesikupin erillään ruokakupeista ja joskus pojat käyvät siitä juomassa, mutta harvoin. Siksi laitan hieman vettä märkäruokaan. Olen harkinnut jonkinlaisen vesiautomaatin hankkimista, mutta vielä en ole sellaista ostanut, koska ensin haluaisin kuulla kokemuksia.